Back to School

Syksyn tullessa alkoi myös Hillalla koulunkäynti, kun Hilla aloitti Tuusulan kennelkerhon toko-kurssin. Tokoilu on Hillan mielestä huippuhauskaa, varsinkin kun siellä putoilee Frolicin paloja suuhun aina kun tekee mitä käsketään. Tosin Hilla ei aina jaksa keskittyä siihen mitä käsketään. Niin kauan kun koko ajan tapahtuu jotain, menee kaikki ihan hyvin, mutta jos pitäisi maata paikallaan tai istua hiljaa sivulla ja kuunnella ohjeita alkaa muiden luokse rimpuilu, hyppiminen tai vinkuminen. Onneksi Hilla ei ole ainoa. Toko-kentän vieressä on myös agilityrata, jota saa sen vapaana ollessa vapaasti käyttää. Hillan mielestä se on ehkä mökillä olon jälkeen paras paikka maailmassa. Ja vaikka ohjaaja ei itsekään mikään ihan hirveän hitaasti liikkuva ihminen ole, vetää Hilla kaikki esteet monta kertaa yli, ali ja ympäri ennen kuin ehtii yhtä osoittaa. Ainoastaan niitä puikkoja Hilla ei pidä minään ja näyttää ajattelevan niiden olevan turhanpäiväisiä kepukoita joiden välistä pitää pakosta puikkelehtia että saa taas juosta päätä pahkaa tunneliin tai a-esteille. Keväällä aloitamme ohjatun agilitykurssin, jota molemmat innolla odotamme.

Hillan anova katse ("anna jo se Frolic, johan mä tein ne kaikki jutut moneen kertaan")

Rajojen kokeilua

Uuden kodin ihanuus häipyi Hillan mielestä kun se sai jostain kauhean kutinareaktion ja rapsutti yhden kohdan kyljestään verille asti. Allergiatestien jälkeen alettiin epäillä rintamamiestalomme yläkertaan joskus muinoin laitettua vanhaa vihreää kokolattiamattoa. Muutettuamme Hillan kanssa kellariin ja revittyämme maton pois lakkasi kutina ja Hilla jatkoi rauhallisten kesäpäivien viettoa. Jossain vaiheessa oma piha alkoi kuitenkin käydä Hillalle liian pieneksi ja se alkoi omatoimisesti aina valvovan silmän välttäessä tutustua paremmin naapureihin. Ahkera rajojen opettelu on tuottanut sellaista tulosta, että Hilla kyllä näyttäisi tietävän mihin saa ja mihin ei saa mennä, mutta naapurin ulkouunissa hautuvan lihapadan tuoksua se ei kuitenkaan aina pysty vastustamaan. Varsinkaan kun emme ole päässeet naapurien kanssa yhteisymmärrykseen siitä ettei koiralle saisi antaa makupaloja, jos se poikkeaa vierailulle… Ensi kesänä olkoon siis edessä aidan pystytys "muun pikku remonttipuuhan" ohella.

Hillan kesä 2006

Hillan elämässä ehti tapahtua paljon kesän 2006 aikana. Meidän ollessa häämatkalla Amerikassa 2 viikkoa, pääsi Hilla Lehtojen luokse Turun saaristoon ja Kuopioon ihka ensimmäiseen näyttelyynsä. Näyttelymenestys ei ollut hurja, mutta kaikkien sivullisten mielestä Hilla oli hurjan nätti.


Matkalta palattuamme haimme Hillan kotiin ja vietimme loput kesälomastamme mökillä Jänissalossa. Siellä Hilla kävi sisällä vain nukkumassa ja loput ajasta se istui järvessä ja halusi että sille heitetään damia tai palloa haettavaksi. Hilla istuskeli järvessä päivää paistattelemassa niin intensiivisesti että pikkukalat tulivat näykkimään sen karvoja aterian toivossa. Ja hilla yritti sukeltaa niitä kiinni aterian toivossa. Hillaa piti kuitenkin kokoajan vahtia, sillä välillä se lähti yksinään uimaan ulappaa koti. Kyllästyi kai tylsään seuraansa. Osan ajasta Hillalle piti seuraa naapurin Potifar, vuoden Hillaa vanhempi karkeakarvainen mäyräkoira.

Hillasta kehkeytyi myös hyvä marjastaja. Tosin pakastimeen päätyvä marjasato pieneni, kun mustikat päätyivät varpuineen päivineen parempiin suihin ja vatut se oppi ottamaan varovasti hampaillaan suoraan pensaasta.