26 maaliskuuta 2006

Hillan treffit Rajasaaressa

Hillan tapasi sunnuntaina veljensä Maximuksen Rajasaaressa. Paikka ja sää suosivat sisarusten tapaamista - Rajasaaren maasto ja lumipeitteinen jää olivat ihanteellinen yhdistelmä kevyen kävelylenkin tekemiselle ja koirien leikeille. Täytyypä tulla toistekin.


Maximus oli Hillaan verrattuna hurjan paljon isompi. Hilla ei tästä häkeltynyt vaan normaaliin tapaansa roikkui korvassa tai kaulanahassa kiinni molempien pinkoen päättömästi edestakaisin. Parin tunnin väsytyksen päätteeksi Hilla ja Maximus saatiin hetkeksi istumaan kuvaa varten. Hieman on vielä poseeraamisessa harjoittelemista.




Muutama kuva sisaruksista Rajasaaren jäältä:

Välillä oltiin hieman alakynnessä...

...ja välillä varastettiin kostoksi veikan lelu!

Lopussa oltiin kuitenkin parhaat kaverukset.

25 maaliskuuta 2006

Hilla ja Era mummolassa

Hilla sai mummolaan mieluisaa seuraa, kun Era tuli kylään hienosti menneen näyttelyn jälkeen. Era kahmi näyttelyssä lähes kaikki mahdolliset palkinnot (mm. ROP, BIS). Pikku-Hillasta ei taida näyttelykoiraa tulla, ainakaan vielä vähään aikaan.

Kaksikko oli taas vauhdissa ja koskematon lumihanki muuttui hetkessä taistelukentäksi...


...ja vaikka Era taisi olla näyttelystä ollakin hieman uupunut, ei Hilla antanut armoa vaan kävi minuutin välein varmistamassa, että kaveri oli varmasti hereillä.


Tuloksena rauhallinen ilta... Huomenna mennään tapaamaan Hillan veljeä Maximusta.


23 maaliskuuta 2006

Pieni punanenäinen noutaja

Viime vuoden marras-joulukuussa eräs sininen Honda sahasi Helsinki-Turku-välillä tiuhaan. Syynä tähän outoon poukkoiluun oli 1. marraskuuta Lemussa syntynyt novascotiannoutajapentue.

Kuuden pennun pentueesta Hilla oli se pienin ja vähiten vilkas tapaus. Muiden pentujen tullessa ovelle asti meitä tervehtimään, jäi Hilla leikkimään yksinään tai ampaisi täyttä vauhtia karkuun. Lopulta 23. joulukuuta - muutaman vierailun jälkeen - saimme Hilla-nimeä kantavan hauvavauvan kotiin.

Nyt, neljän ja puolen kuukauden ikäisenä, Hilla painaa noinarviona 13 kiloa ja hampaat ovat suurimmaksi osaksi jo vaihtuneet. Vaaralliset tilanteet ovat lisääntyneet vauhdin myötä, mutta vammoilta ollaan onneksi vältytty. Tällä hetkellä Hillan mielestä parasta ovat porkkanaletut, muoviset pullonkorkit, löhöily ja toiset koirat.

Pikku hiljaa myös arkuus on kadonnut ja tästä söpöstä punanenästä on hyvää vauhtia tulossa reipas pikku noutaja.